Tapahtumarikas kuukausi

Syksyn kunniaksi piti vaihtaa blogin ulkoasuakin. Joten ne lukijani, jotka luette blogeja esimerkiksi Google-readerin kautta, käypääkä huviksenne kurkkaamassa täällä.

Niin, asiaan. Siitä on taas jotenkin hurahtanut yli kuukausi, kun viimeksi olen päivittänyt, joten kaikenlaista on ehtinyt tapahtumaan. Olemme muunmuassa...

...käyneet ihastelemassa Taiteiden yössä ranskalaisia kuumailmapalloja...

...vietettäneet laatuaikaa Tessun kanssa...


...tavanneet jänniä eläimiä...

...ihmetelleet ilotulituksia sateenvarjon alta...

...hioneet ja...

...petsanneet ja ihastelleet lopputulosta.



Ja olenhan minä ihan oikeasti neulonutkin! Viime postauksessa mainittu taikabolero on valmis, ja päässyt jo käyttöönkin.



Ohje: Novitan neulottu taikabolero.
Lanka: Novitan Rose Mohair.



Nappi on ostettu Tallinnasta, ja tuoksuu ihanalta. Ostin niitä varmuuden vuoksi kourallisen.

Viime postauksessa mainitsin myös ostaneeni Puroa. Etsiskelin mallia jonkin aikaa, ja päädyin sitten Tikrun Palmikkopipoon (Ravleryssa). Ensimmäinen englannin kielinen ohjeeni, jota seurasin orjallisesti. Okei, pari mokaa tuli, ainakin alkuun... Ja kuten kuvasta näkyy, piposta tuli varsin iso... Joten mitä tehdä? Purkaako? Näh, ei kun pesukoneeseen huopumaan!

Ennen.

Ja jälkeen.

Vähän kyllä harmittaa, että ihanat palmikot, joiden takia näin niin kovasti vaivaa, eivät näy kovin hyvin, mutta toisaalta pallerot, ainakin luonnossa, näkyvät todella nätisti.



Nyt sitten vain odotellaan viileämpiä ilmoja :)

... vaiko eikö muuta?

Eli täällä taas... Uudessa oli vaan liikaa hankaluuksia. Hyvältähän se näytti, mutta ei ollut läheskään niin joustava kuin tämä Bloggeri. Toivottavasti en vain menettänyt liikaa lukijoita.

Noh, se siitä. Blogihiljaisuutta on kestänyt jo päälle kuukauden, syynä lähinnä loma ja liika puuhailu. Vielä on viikko lomaa jäljellä, ajattelin ottaa sen rennosti ja löhöillä maalla, ja ehkä saada yhden huonekalunkin kunnostettua.

Lomani alkajaisiksi valmistui pieni ja suloinen hartioidenlämmitin. Tein sen aika ex-tempore vanhasta marinoituneesta Novita Marinesta.


Samalla kun lomani alkoi, tupsahti luukusta myös uusi Novitan lehti. Pitäisi varmaan tehdä välillä jotain muitakin ohjeita, kuin vain novitoja, mutta ne on vaan jotenkin niin helppo aloittaa. Ja hurahdin yhteen ohjeeseen taaskin... Tällä kertaa mustaa pitsiä.

Malli on "Neulottu taikabolero" ja ohje löytyy näköjään ilmaiseksi netistä.

Samalla kun ostin Rose Mohairia, ostin pari kerää Puroa ja yhden kerän Pom Pomia.

Puron kohtalosta en tiedä vielä, ehkä pipo tai lapaset... Ja jotain jännempää ohjetta voisi harkita. Ehdotuksia otetaan vastaan :)


Pom pomista teen virkatun huivin, näytti niin jännältä, että pitäähän sekin kokeilla :)
Lehden mallien päällä se ei näyttänyt kovin kummoiselta, mutta uskon että siinä on vahvaa fashionista-potentiaalia :)

Nämä uusimmat lankakuvat on muuten otettu uudella kameralla! Edellinen Ixus-rukkani alkoi prakailla ja hävittää kuvia. Lisäksi se tekee raitoja kuviin. Ei ne kamerat vaan enää kestä, Ixukseni oli ostettu joulukuussa 2003. Äitini Porst taas on lähemmäs minun ikäiseni, ja sillä kameralla minä opettelin kuvaamaan!


No, toivottavasti tämä G10 kestäisi edes vähän kauemmin kuin 6 vuotta...

Oranssia!

Olipas ihanan leppoisa pääsiäisloma, tuli syötyä sopivasti liikaa mignon-munia, pyöräiltyä auringonpaisteessa katsottua hyviä elokuvia ja neulottuakin vähän.

Omat city-kanimmekin jättivät vähän rairuohoa syömättä.

Vaikka tämä ei olekaan ruokablogi, täytyy mainita pienet macaron-leivokset, joita tein koesarjallisen verran. Olen halunnut maistaa niitä jo pitkään, lähinnä siksi, että ne ovat niin hauskan näköisiä. Ohjeen bongasin ihan vaan Pirkasta, ja lisäinspiraatiota sain aivan upeasta ruokablogista, Tartelettesta. Oih, mitä kuvia!

Sääli että Pirkan ohjeessa ei kerrottu pursotustekniikan tärkeydestä. Eli kun noita keltaisia tein, pursotin ensin pienet keot, ja koska ne näyttivät niin nolon pieniltä, pursotin niiden päälle vielä lisää massaa. Kun otin ne sitten pois uunista, niistä tuli ihan väärän näköiset. Ruskeat onnistuivat, koska tajusin viimein pursottaa ne kerralla tasaisen näköisiksi. Lisäksi ohjeessa ei mainittu miksi pursotuksen jälkeen pitää odottaa vartti ennen uuniin laittamista. Vasta Tarteletten blogista sain selville, että odottaminen luo macaronin pintaan "kelmun" jonka takia se saa uunissa tuollaisen röpöliäisen pohjan.

Noh, makeita niistä tuli, keltaisten täytteeksi laitoin aprikoosihilloa, ja ruskeisiin sulkaatahnaa. Nämä voisivat sopia hyvin joidenkin pippaloiden tarjottavaksi.

Niin, ja sainhan minä tosiaan vähän neulottuakin!
Aloitin joskus heinä-elokuussa tämän Novitan Cocos-topin teon (Ravelryssa). Talven ajan se sai rauhassa marinoitua, ja nyt kun keväiset tuulet alkoivat puhaltaa, oranssin hinku iski!

Toppi onnistui aikas hyvin! Ainoa muutos ohjeeseen oli, että neuloin kuviottoman osuuden sileänä, enkä ribbinä. Tästä tulee vielä suosittu käyttöneule, varsinkin paitapuseron kanssa.

Mini-Nelli

Ystäväni Nelli-russeli on oikeastaan se syy, miksi minulla on Tessu, minun oma russelini. Ja kun tämä ystäväni täytti pyöreitä, oli sopivaa tehdä hänelle huopainen "näköis-versio" tästä ihanasta pikku koirasta.

Nuo korvakarvasuikerot ovat muuten tarkoitukselliset. Nelli on "tallimallia" joten se ei ehkä pystykorvineen ole ihan rotumääritelmän mukainen, mutta ei liene tarpeen korostaa, kuinka ihastuttava pikku koiruus se onkaan :)

Valkoinen huovutusvilla uhkasi loppua, joten täytin pään varmuuden vuoksi Tessun karvalla. Tessusta lähtee käytännössä vain liukasta peitinkarvaa jota ei voi huovuttaa, joten kääräisin sitä vain tiiviiksi kasaksi ja päällystin huovutusvillalla.

Edellisestä neulahuovutustyöstä oli jo aikaa, ja sen huomasin alussa kyllä jäljestä, en meinannut saada tasaista pintaa millään, epämääräisiä muhkuroita ilmaantui sinne tänne. Mutta sitkeys palkittiin, ja lopulta sain aikaiseksi ihan oikeanlaisen pikku huopahauvan!

Minulla on tällä viikolla talviloma, ja koska avomieheni taas ei ole lomalla, olen viettänyt aikaa Tessun kanssa. Kävimme maanantaina kävimme Stockalla eläinosastolla shoppailemassa uuden nahkahihnan ja suuntasimme sitten bussilla Espooseen luottotrimmaajaa tapaamaan.

Ennen

Jälkeen

Ja loppuilta menikin sitten rentoutuessa.
Ja taustalla muuten todiste, että kyllä minä vielä neulon... Kolme keskeneräistä työtä, ja mikään niistä ei näytä valmistuvan vielä vähään aikaan. Huoh...

Ai niin! Kävimme sunnuntaina tutustumassa Sipoon koirametsään. Olin kuullut paikasta jo vuosia sitten, mutta jotenkin sinne meno oli aina jäänyt. Nyt saimme aikaiseksi, ja se osottautui ihan kelpo paikaksi. Seikkailimme metsikössä ihan eksymiseen asti, tai siis me ei eksytty, me ei vain tarkalleen tiedetty missä me oltiin :)

Lämmintä Joulua!

Kaikenlaista...

...sitä ehtii muutamassa viikossa tehdä, mutta ei näköjään blogata. Juttua riittäisi useampaankin postaukseen, mutta olkoon, tehdään tästä novelli.

Aloitetaan askartelulla:

Ystäväpariskunta menee nyt viikonloppuna naimisiin, ja lupauduin askartelemaan viime lauantain polttareihin morsiammelle paidan ja lopulle porukalle rintamerkit.

Olin jokunen viikko aiemmin tilannut tulostinmusteen lisäksi kankaallesilitys-tulostinpaperia. Eli tälle paperille tulostetaan kuva, ja sitten kuva leikataan irti ja silitetään kankaalle. Ensi kertaa kokeilin, ja ihan hauskahan siitä tuli:

Lisäilin myös virkattuja juttuja ja piirtelin lisää sydämiä valkoisella kangastussilla.

Seurueen rintamerkit tein hama-helmistä, kun tulevat niin näpsäkästi:


Merkit ovat suunniteltu mustan paidan kanssa käytettäväksi, ja ne toimivatkin ihan hyvin.

Neulominen ei ole sujunut kovin vauhdikkaasti, kun on ollut kaikenlaista puuhaa, mutta haaveilemaan olen ehtinyt sitäkin enemmän.

Ja siinä minua auttoi kaikki uudet ostokseni:

Tilasin netistä vihdoin kauan hinkuamani Twinkle's Weekend Knits-kirjan ja samaan syssyyn tilasin myös Doggie Knits-koiranneulekirjan.

Weekend knits oli aika paljon sellainen kuin olin olettanutkin, onhan siitä ollut paljon kuvia toisten blogeissa, mutta Doggie knits oli pieni pettymys, suurin osa sen neuleista tuntui olevan vain variaatioita yhdestä ja samasta.

Seuraavat mallit näistä kirjoista kiinnittivät huomioni:


Tämä tunika on ehdoton lempiohjeeni tästä kirjasta, ja nimenomaan raidallisena. Nuo nurjalla syntyvät värinvaihdot ovat koko ohjeen juju!

Samasta syystä pidän myös tästä. Ajattelin tehdä molemmat puuvillasta tai vastaavasta, jottei niistä tulisi liian kuumia.

En ole ihan varma pidänkö tästä vaiko enkö. Toisaalta se on hirmu söpö, mutta olisiko se yhtään imarteleva päällä. Se näyttää siltä, että se voisi olla väärällä neuletiheydellä aika möhkälemäinen...

Doggie Knits-kirjan ainoa fiksu ohje oli tämä, koiran makuupussi. Sinne sisälle on varmasti hyvä mennä pötköttelemään!

Hienoin ohje oli kyllä tämä pipo-huivi yhdistelmä, mutta olen jo tehnyt vähän vastaavan, eikä sekään ole pahemmin päällä ollut...

Kävimme parin päivän reissulla Turussa, ja pitihän sitä käydä Lankabaarissa, kun muut bloggaajat ovat siitä kirjoittaneet. Mukaan ei nyt tarttunut yhtään lankaa, mutta alennettu Rowanin lehti kylläkin. Ja kuten kuvasta näkyy, puikkoja!

Nämä ylemmät ovat ne mallit, joiden takia lehti mukaan lähti. Olen ihan koukussa slipovereihin. Paitsi siksi, että Jatan sliparit ovat ihan mielettömän makeita, niin myös siksi että televisiosta uusintana tulevassa Kyllä Jeeves hoitaa-sarjan Bertie Woosterilla on aivan törkeän hienoja slipareita! Tuo alempi taas on muuten mielenkiintoinen. Se on ikäänkuin talvisempi versio Novitan vaakaanneulotusta paidasta.

Tämä oli myös jännä, tai ainakin mallineule. Pienellä muokkauksella siitä saisi aikasta tyylikkään. Jos napit jatkaisi alas asti, niin se ei näyttäisi niin ryhdittömältä.

Turusta kotiinpäin tullessamme jatkoin suoraan keskustaan Kamppiin ja aioin pikaisesti hakea varaamani iPhonen. Eh, tosi pikaisesti... kaksi tuntia jouduin jonossa virumaan. Onneksi oli junamatkasta jäänyt vähän eväitä käsilaukkuun.

Loppuilta menikin sitten ihmetellessä ja yhteystietoja päivittäen.
Tosin osan huomiosta sai myös postiluukusta tipahtanut Novita!

Ja jesh! Toteuttamisen arvoinen slipoverikin löytyi!

Tämäkin pääsi tehtävien listalle, tosin ilman "hihoja". Tuo kaarna-lanka näytti ainakin kuvien perusteella mieleiseltä. Pidän tekstuureista, varsinkin ohuen ja paksun vaihteluista.

Tämä olisi myös erittäin kätevä. Töissä tietokoneen ääressä tulee talvisin kylmä, ja tämä olisi hyvä vaatekappale töissä säilytettäväksi. Jos tulee jumitus hartioihin, niin hiirikäsi hihasta sisään, ja loppu"huivi" olan yli, niin eiköhän auta! Eikun listalle vain tämäkin.

Että sellaista. Oli tässä myös syntymäpäivä, ja lomakin on alkanut. Nyt Tessu on täällä Stadissa kylässä joten sitäkin täytyy käydä viemässä huvituksiin (eli Rajasaaren koirapuistoon).

Ehkäpä seuraavassa postauksessa näkyisi jotain valmistakin.

Pääsiäistä, pakkasta & pipo

No niin, nyt viedään viimeisiä pääsiäisen tunteja. Huomenna taas töihin, ja ostamaan alennettuja suklaamunia.

Tessu tuli yökylään edellisellää viikolla, ja pääsi vahtimaan Stadin noitia palmusunnuntaina. Tosin ei käynyt kuin kolme noitaa, joten päästiin helpolla, ja jäi munia itsellekin.

Tessu innostui huopadalmiksen hajusta niin, että yritti kiivetä kirjahyllyä ylös. Dalmis raukka joutui ulos parvekkeelle, ettei se joutuisi ahnaimpiin suihin. Lohdutukseksi Tessulle kaivoin esiin villasukan, kun lampaanvillan tuoksu tuntui siitä niin kiehtovalta. Lempivinku sukan sisään, ja illan lempilelu oli valmis. Paitsi että se tuoksui ihanalle, niin se vinkui, JA sitä pystyi reuhtomaan. Mikä sen ihanampaa! Tätä täytyy vähän kehittää, ettei hyvät sukat hajoa, ajattelin kaivaa kaikista lampaisimmat villat esiin, ja tehdä niistä vinku-sukan, jota saisi repiä sielunsa kyllyydestä.

Pääsiäislomalla ehdittiin myös harrastaa liikuntoa. Lähdettiin avomiehen ja hänen kaverinsa kanssa Himokselle. Tämä oli kolmas kertani rinteessä, ja ensimmäinen suksilla! Aiemmat lautailukokemukseni eivät oikein säväyttäneet, ja päätin vaihtaa lajia. Ja hyvä päätös olikin. Kahden päivän reissulla opin jo tulemaan mustankin rinteen ehjänä alas. Tosin enemmän kyllä nautin niistä superhelpoista...

Matka ansaitsi uuden pipon, jonka väänsin pari päivää ennen matkaa. Vanha Teddystä virkattu pörröpiponi oli löystynyt niin paljon, ettei se olisi pysynyt päässäni moisessa höykytyksessä, joten uusi oli tehtävä. Tykkään kovasti tuosta kanttimallista, se kun omasta mielestäni imartelee päänmuotoani. Kaivoin lankakopasta kerän Rowanin Big Woolia ja aloin improvisoida. Alunperin pipossa oli joustinneuleen yläpuolella heijastinnauhaa, mutta sen karuus sai pipon näyttämään jotenkin halvalta. Niinpä purin sen pois, ja teinkin siitä ja Rowanin Tapestryn jämästä heijastavan "kukkasen". Käytin pipoon vain kutosen pyöröjä, jotta saisin tarpeeksi tiivistä jälkeä. Olisi pitänyt kastella lopputulos, mutta ei ollut aikaa eikä malttia. Kyllä siitä kuitenkin aika rinneuskottava lopulta tuli!