Ystäväni Nelli-russeli on oikeastaan se syy, miksi minulla on Tessu, minun oma russelini. Ja kun tämä ystäväni täytti pyöreitä, oli sopivaa tehdä hänelle huopainen "näköis-versio" tästä ihanasta pikku koirasta.
Nuo korvakarvasuikerot ovat muuten tarkoitukselliset. Nelli on "tallimallia" joten se ei ehkä pystykorvineen ole ihan rotumääritelmän mukainen, mutta ei liene tarpeen korostaa, kuinka ihastuttava pikku koiruus se onkaan :)
Valkoinen huovutusvilla uhkasi loppua, joten täytin pään varmuuden vuoksi Tessun karvalla. Tessusta lähtee käytännössä vain liukasta peitinkarvaa jota ei voi huovuttaa, joten kääräisin sitä vain tiiviiksi kasaksi ja päällystin huovutusvillalla.
Edellisestä neulahuovutustyöstä oli jo aikaa, ja sen huomasin alussa kyllä jäljestä, en meinannut saada tasaista pintaa millään, epämääräisiä muhkuroita ilmaantui sinne tänne. Mutta sitkeys palkittiin, ja lopulta sain aikaiseksi ihan oikeanlaisen pikku huopahauvan!
Minulla on tällä viikolla talviloma, ja koska avomieheni taas ei ole lomalla, olen viettänyt aikaa Tessun kanssa. Kävimme maanantaina kävimme Stockalla eläinosastolla shoppailemassa uuden nahkahihnan ja suuntasimme sitten bussilla Espooseen luottotrimmaajaa tapaamaan.
Ennen
Jälkeen
Ja loppuilta menikin sitten rentoutuessa.Ja taustalla muuten todiste, että kyllä minä vielä neulon... Kolme keskeneräistä työtä, ja mikään niistä ei näytä valmistuvan vielä vähään aikaan. Huoh...
Ai niin! Kävimme sunnuntaina tutustumassa Sipoon koirametsään. Olin kuullut paikasta jo vuosia sitten, mutta jotenkin sinne meno oli aina jäänyt. Nyt saimme aikaiseksi, ja se osottautui ihan kelpo paikaksi. Seikkailimme metsikössä ihan eksymiseen asti, tai siis me ei eksytty, me ei vain tarkalleen tiedetty missä me oltiin :)
